Täällä istun henkisessä kuopassani itsesäälissä ja negatiivisuudessa kieriskellen. Ja se on ihan ok. Tiedän ettei tätä kuitenkaan jatku ikuisesti,vaan jossain vaiheessa helpottaa ja alkaa uusi elämä kiehtoa. Osa minusta jo odottaakin sitä - elämää, jossa koen voivani toteuttaa itseäni ja olla itseni sataprosenttisesti.
Nyt kuitenkin olen täällä kuopassa ja täällä haluan hetken vielä viipyä. Haluan itkeä itkuni ja käsitellä kipuni. En jaksa yrittää olla sosiaalinen enkä selitellä kenellekään mitään, koska kukaan ei tunnu ymmärtävän tai jaksavan kuunnella. Toisaalta ymmärrän sen, koska onhan se raskasta kuunnella negatiivisesti latautunutta ruikutusvirttä ja jotkut tuntuvat ajattelevan, että minulla ei ole oikeutta tähän hermoromahdusta muistuttavaan tilaani, koska itse olen tähän eroprosessiin halunnut lähteä. Haluaisinkin kokea sellaisen elämän, jossa asiat ovat niin yksinkertaisia.
Minä olen tunneihminen eli koen tunteet syvästi ja kuljen elämässä sydämeni johdattamana. En haluaisi muuta ollakaan, vaikka tällaisen ihmisen tunne-elämä tuntuu usein olevan aikamoista vuoristorataa huippuhetkistä pohjamutiin ja takaisin. Pohjimmiltani olen optimisti, joten yleensä vastoinkäymiset eivät minua kaada. Jotkut kuitenkin tuntuvat pitävän minua ajattelemattomana, koska olen valmis vaihtamaan elämäni suuntaa sitä sen kummemmin pohtimatta, jos se vain tuntuu oikealta. Mitään en kuitenkaan kadu enkä aio olla se muori vanhainkodissa, joka jossittelee mennyttä elämäänsä. Toki uskon myös kohtaloon ja usein jälkikäteen huomaankin hankalissakin tilanteissa syy-seuraussuhteita. Ei tässä silti täysin vailla järkeä kuljeta. Eropäätös on järjellä tehty ja sehän tässä onkin vaikeaa, koska sydän ei vielä ole samoilla linjoilla pään kanssa. Joskus ajattelin, että minulla on kyky sulkea tunteet pois päältä ja hoitaa tilanteet tarpeen mukaan järjellä. Nyt huomaan, että tuo tunteiden poissulkeminen on tosi asiassa ollut vain itseni huijaamista. Toki pystyn siirtämään tunnekuohujeni käsittelemisen ajankohtaa, mutta eivätpä ne mihinkään katoa, jos niitä ei käy huolella läpi.
Siksi olen täällä kuopassa nyt enkä aio täältä nousta ennen kuin olen valmis.